islaminaika.com

KÄRSIVÄLLISYYS JA KIITOLLISUUS

 

Artikkelin pohjana on englanninkielinen tiivistelmä Ibn Qayyim al-Jawziyyah (1292-1350 jkr) kirjasta ’Uddat as-sabirin wa dhakhirat ash-shakirin’, jonka on kääntänyt arabiankielisestä alkuteoksesta Nasiruddin al-Khattab.

Esipuhe

Ylistys Allahille, As-Sabur (Kärsivällisin), Ash-Shakur (Kiitollisin), Al-Aliyy (Korkein), Al-Kabir (Suurin), As-Sami’ (Kuuleva), Al-Basir (Näkevä), Al-Alim (Kaikkitietävä), Al-Qadir (Voimakkain), jonka voima hallitsee jokaista olentoa ja jonka tahto toteutuu kaikissa asioissa. Todistan, että ei ole muuta palvomisen arvoista kuin Allah ja todistan että Muhammad on Hänen lähettiläänsä, lähettiläs joka ei säästellyt vaivannäköään opastaakseen tätä Ummaa ja joka oli kaikkein kärsivällisin hyväksyessään Allahin tahdon ja kaikkein kiitollisin Hänen siunauksistaan. Totisesti hän välitti Allahin viestin ja julisti totuuden ja kesti Allahin tiellä enemmän kuin muut. Hän seurasi Allahin käskyjä kärsivällisesti ja kiitollisesti, kunnes saavutti Allahin mieltymyksen ja suurimman kärsivällisyyden.

Kärsivällisyys, oppineiden enemmistön mukaan on islamissa pakollista ja se on puolet uskosta (iman). Toinen puoli uskosta on puolestaan kiitollisuutta (shukr). Kärsivällisyyden suhde uskoon on kuin pää ja vartalo, ja henkilö jolla ei ole kärsivällisyyttä ei ole myöskään uskoa. Allah on määrännyt uskoville kärsivällisyyden seuraavassa ayah:ssa:
Te jotka uskotte, etsikää apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Jumala on totisesti kärsivällisten kanssa. (al-Baqarah 2:153)

Ja Allah on ylistänyt kärsivällisiä kun Hän sanoi:
Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne itään tai länteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin, Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin, nämä ovat jumalaapelkääväisiä. (2:177)

Ja Allah palkitsee kärsivälliset, sisukkaat ja kiitolliset:
144. Ei yksikään sielu kuole muuten kuin Jumalan sallimuksesta, Kohtalon kirjassa määrätyllä hetkellä. Sille, joka toivoo itselleen palkkaa tässä elämässä, annamme sen mukaan, ja sille, joka toivoo palkkaa tulevassa elämässä, annamme hänen toivomuksensa mukaan, ja Me olemme palkitseva kiitolliset.
145. Monta oli profeettaa, joiden keralla taisteli joukko uskollisia (seuraajia); eivät he lannistuneet mistään, mikä kohtasi heitä Jumalan sotaretkellä, eivät he horjuneet eivätkä masentuneet. ja Jumala rakastaa kestäviä.
146. Ei heillä muuta ollut sanottavaa kuin: »Herra, anna anteeksi meidän syntimme ja harhaotteet tehtävässämme, anna lujuutta meidän askeleillemme ja auta meitä saamaan voitto uskottomista vastustajistamme.» (2:144-146)

Kärsivällisyyden määritelmät

Sabr on arabiaa jonka juurimuoto tarkoittaa pidättyä, välttää ja pysähtyä. Sanan hengellisessä merkityksessä sabr-kärsivällisyys tarkoittaa pidättyä epätoivosta ja hätääntymisestä (paniikista), pysäyttää kielemme valittamasta muille ihmisille ja pysäyttää kätemme suurieleisestä surun ja hädän näyttämisestä (kuten vaatteiden repiminen ja kasvoille lyöminen). Jotkut oppineet ovat määritelleet kärsivällisyyden positiiviseksi psykologiseksi asenteeksi, jonka avulla pidättäydymme tekemästä huonoja asioita. Ihmiset eivät voi elää kunnollista elämää ilman kärsivällisyyttä.

Joidenkin oppineiden määritelmiä kärsivällisyydestä:
- ”Kärsivällinen on ihminen, joka on kouluttanut itsensä käsittelemään ongelmia.” (Abu Uthman)
- ”Kärsivällisyys tarkoittaa pysymistä Allahin lähellä ja hyväksyä Hänen lähettämänsä koettelemukset valittamatta ja tuntematta surua.” (Amr ibn Uthman al-Makki)
- ”Kärsivällisyys tarkoittaa pitäytymistä Koraanissa ja Sunnassa.” (Al-Khawwas)
- ”Kärsivällisyys tarkoittaa avun pyytämistä Allahilta.” (Ali ibn Abi Talib[Profeetan serkku])

Onko sitten parempi olla kärsivällinen vaikeassa tilanteessa vai olla tilanteessa, jossa kärsivällisyyttä ei tarvita? Allah on luonut meidät siten, että huomaamme vaikean ja helpon tilanteen eron ja voimme vain yrittää olla hätääntymättä kun joudumme vaikeaan tilanteeseen. Kärsivällisyys ei siis tarkoita sitä, että tunnemme olomme samaksi helppona ja vaikeana aikana, vaan helppous on parempi meille kuin vaikeudet. Profeetta (SAAS) vahvisti tämän dua’ssaan: ”Jos vain Sinä(Allah) et ole minulle vihainen, niin en välitä mitä muuta minulle tapahtuu, mutta ottaisin silti mieluummin vastaan siunauksesi ja suosiollisuutesi.”

Entä onko valittaminen osa kärsivällisyyttä? Valitus voidaan kohdistaa joko Allahille tai ihmisille. Valittaminen suoraan ja vain Allahille ei riko kärsivällisyyttä vaan on osa sitä: se on osoitus luottamuksesta Allahia kohtaan. Tämä on osoitettu kertomuksissa profeetoista, kuten seuraavassa ayah:ssa, kun Jaakob (AS) sanoi: »Minä ilmaisen vain Jumalalle suuren suruni ja tuskani, ja Häneltä saan tietää sellaista, mitä te ette tiedä. Poikani, lähtekää etsimään Joosefia ja hänen veljeään, älkääkä epäilkö Jumalan armoa. Totisesti, eivät ketkään muut kuin uskottomat menetä luottamustaan Jumalan armoon.» (Yusuf 12:86-87) Tai kun Job sanoi: »Totisesti, onnettomuus on minua kohdannut, mutta Sinä olet kaikkein armollisin armonosoittajista.» (al-Anbiya 21:83) Musa (AS) puolestaan rukoili Allahia seuraavasti: ”Oi Allah, kaikki ylistys kuuluu Sinulle ja valitus kuuluu vain Sinulle ja Sinä olet ainoa, jolta etsimme apua ja johon asetamme luottamuksemme ja ei ole mitään voimaa paitsi Sinun avullasi.” Valittamisen toinen tyyppi, valittaminen ihmisille, joko suoraan puheessamme tai epäsuorasti käytöksellämme tai ulkonäöllämme ei kuulu kärsivällisyyteen. Toisin sanoen, kun muslimi valittaa veljilleen tai siskoilleen asioidensa tilasta toivoen heiltä apua tai myötätuntoa, hänen kärsivällisyytensä on sillä hetkellä loppunut.

Psykologisesti ajatellen jokaisen ihmisen sisällä kamppailee kaksi voimaa. Toinen on eteenpäin tai liikkeelle paneva voima, joka ajaa hänet tekoihin. Toinen on estävä tai pidättelevä voima, joka estää häntä tekemästä tekoja. Kärsivällisyys pohjimmiltaan valjastaa eteenpäin vievän voiman ajaakseen meitä hyviin tekoihin, jotka vaativat kärsivällisyyttä ja ponnistuksia – enemmän tai vähemmän. Kärsivällisyys myös valjastaa meitä pidättelevän voiman, jotta emme tekisi itsellemme tai toisillemme haitallisia tekoja.

Joillakin ihmisillä on suuri kärsivällisyys tehdä hyviä tekoja, jotka vaativat ponnistuksia, kuten esimerkiksi Hajj, paastoaminen tai dawah. Heillä voi samalla olla vain vähän kärsivällisyyttä pidättäytyä huonoista teoista ja siten he usein seuraavat päähänpistojaan ja halujaan, jotka voivat johtaa kiellettyihin tekoihin. Tällainen ihminen voi myös hermostua ja raivostua pienestä vastoinkäymisestä. Samoin toisella ihmisellä voi olla suuri kärsivällisyys pidättäytyä vieraiden naisten katselusta eli omien halujensa kontrolloimisessa, mutta hänellä ei ole kärsivällisyyttä kehottaa toisia hyvään, kutsua heitä islamiin tai aktiivisesti kieltää ja estää heitä levittämästä pahuutta. Useimmilla ihmisillä kärsivällisyyttä puuttuu joissakin asioissa, toisilla ei ole vähääkään kärsivällisyyttä hillitä halujaan tai tehdä hyvää.

Erään oppineen mukaan kärsivällisellä ihmisellä maalaisjärki ja uskonnolliset syyt ovat voimakkaampia kuin hänen päähänpistonsa (oikkunsa) ja halunsa. Ihmisellä on luonnollisesti taipumus pyrkiä täyttämään halujaan, mutta terveen maalaisjärjen ja muslimilla uskonnollisten syiden tulisi hillitä tätä taipumusta. Nämä kaksi voimaa: halut sekä järki ja usko taistelevat jatkuvasti ihmisen sydämestä. Toisinaan järki ja usko voittavat ja toisinaan halut ja himot.

Kärsivällisyyttä voidaan kutsua monilla nimillä riippuen tilanteesta jossa se ilmenee. Kärsivällisyys voi olla esimerkiksi siveellisyyttä, kohtuullisuutta, hienotunteisuutta, malttia tai rohkeutta. Alla taulukossa on lueteltuna yleisiä kärsivällisyyden ilmentymiä ja niiden vastakohtia.


Kuva 1.


Näkökulmia kärsivällisyyteen

Kärsivällisyys voi olla pakon aiheuttamaa tai itse valittua. Itse valittu kärsivällisyys eli kärsivällisyys tilanteessa, jossa henkilöllä on mahdollisuus myös olla harjoittamatta kärsivällisyyttä, on arvokkaampaa kuin pakon aiheuttama kärsivällisyys. Pakon aiheuttamaa kärsivällisyyttä voi esiintyä esimerkiksi kun ihmisillä on puute ruoasta ja sitä ei ole saatavilla mistään. Alhainen ihminen voi myös harjoittaa kärsivällisyyttä vasta pakon edessä kun hän on ensin tuhlannut paljon energiaa hätääntymiseen ja epätoivoiseen kamppailuun jo tapahtunutta, ennaltamäärättyä asiaa vastaan. Itse valittua kärsivällisyyttä esiintyy esimerkiksi kun ihmisellä on olemassa vaikutusmahdollisuus omaan tilanteeseensa ja hän voi valita nopean mutta kielletyn tien tarpeensa tyydytykseen tai pidemmän mutta sallitun tien. Esimerkkinä tästä voi olla terveen ihmisen tekemä ruoan tai sotasaaliin varastaminen kun taas kärsivällinen ihminen tekee ensin työtä ansaitakseen ruokansa. Kärsivällisyys voi olla myös fyysistä tai psyykkistä. Fyysisyys kohdistuu ruumiiseen ja psyykkinen kärsivällisyys tarkoittaa mieleen kohdistuvaa hallintaa. Esimerkiksi profeetta Yusufin (AS) osoittama kärsivällisyys naisen viettelyn edessä ja kieltäytymisestä seuranneen rangaistuksen kestäminen on arvokkaampaa kuin hänen kärsivällisyytensä tilanteessa kun hänen veljensä hylkäsivät hänet kaivoon ja hänet myytiin orjaksi. Nämä on kuvattu seuraavalla nelikentällä.


Kuva 2.


Nämä neljä kärsivällisyyden muotoa koskevat vain ihmistä. Eläimillä voi vain olla kärsivällisyyttä tilanteissa, johon he itse eivät voi vaikuttaa. Toisin sanoen eläinten kärsivällisyys on vain pakon edessä, ihmisten tulisi osoittaa paremmuutensa harjoittamalla kärsivällisyyttä myös tilanteissa, joissa ei ole pakkoa. Entäpä enkelit, onko heillä kärsivällisyyttä? Enkelit eivät tarvitse kärsivällisyyttä samassa muodossa kuin ihmiset, koska Allah ei testaa heitä päähänpistoilla ja haluilla, jotka ovat ristiriidassa Allahin määräysten kanssa. Jos ihmisen kärsivällisyys on vahvempaa kuin hänen halunsa ja mielitekonsa, niin silloin hän on enkelten kaltainen tältä osin. Jos taas ihmisen halut ja mieliteot ovat kärsivällisyyttä suuremmat, niin hän on kuin paholainen. Lisäksi, jos ihmisen himo ruokaan, juomaan ja seksiin on suurempaa kuin hänen kärsivällisyytensä, niin hän on kuin eläin, jolla on vain haluja eikä lainkaan itsehillintää.

Halujen ja mielitekojen hillinnässä tarvittava kärsivällisyys voidaan jakaa sen mukaan kuinka vahvaa kärsivällisyys on. Vahvin on uskonnollinen syy kärsivällisyyteen mielitekoja ja haluja vastaan. Tämän kärsivällisyyden tason jatkuvasti pitävät ovat menestyksekkäitä tässä elämässä ja tuonpuoleisessa. Nämä ovat heitä, joille Allah sanoo Koraanissa:
30. Niiden luokse, jotka sanovat: »Jumala on Herramme» ja pysyvät oikealla tiellä, laskeutuvat enkelit sanoen: »Alkää pelätkö älkääkä olko murheissanne, vaan ottakaa vastaan ilosanoma paratiisista, joka teille on luvattu.
31. Me olemme teidän suojelijanne sekä tämän maailman elämässä että sitä seuraavassa; siinä olette saavat mitä pyydätte ja mitä sielunne halajaa.
32. Lahjaksi Häneltä, joka on anteeksiantava, armahtava.
33. Ken puhuu paremmin kuin se, joka kutsuu muita Jumalan luokse, tekee hyvää ja sanoo: »Totisesti olen Jumalalle alamainen»?
34. Hyvä ja paha eivät ole samanlaisia. Karkoita paha sillä, mikä on parempaa, ja katso se, jonka kanssa olit vihoissa, on kuin hyvä ystäväsi.
35. Mutta sen saavuttavat vain pitkämieliset; sen saavat vain ne, joiden osana on suuri onni.
36. Ja jos Saatana sinua tahtoisi johtaa kiusaukseen, turvaudu Jumalaan; totisesti, Hän on Kuuleva, Kaikkitietävä. (al-Fussilat 41:30-36)

Kun halut ja mieliteot voittavat, niin uskonnolliset syyt häviävät. Tällainen henkilö ajautuu Shaytaanin johdateltavaksi. Jos henkilö on heikko, niin hänestä tulee Shaytaanin ja hänen joukkojensa seuraaja. Tällainen henkilö seuraa toisia ihmisiä, asettaen esikuvansa heidän joukostaan halujensa mukaan. Hän vaientaa sisällään olevan omantunnon puhtaan (fitran) äänen ja perustelee tekemisiänsä itselleen sanomalla ’minähän vain teen kuten muutkin tekee’. Jos henkilö puolestaan on vahva ja kapinoi Allahin määräyksiä vastaan, hän ottaa Shaytaanin ja hänen joukkonsa apulaisikseen työssänsä. Tällaiset ovat uskottomien johtajia, joko politiikan tai kynän ja kulttuurin alueilla. Molemmilta edellä mainituilta henkilöiltä on kärsivällisyys loppunut. Näiden ihmisten tyypillisiä luonteenominaisuuksia ovat mm. valehtelu, toiveajattelu, omahyväisyys ja itseihailu, hyvien tekojen viivyttäminen ja välittömien hyötyjen pitäminen parempana tuonpuoleisten pysyvien etujen sijaan. Profeetta (SAAS) sanoi näistä ihmisistä: ”Avuton ihminen seuraa mielitekojaan ja halujaan ja pitäytyy toiveajattelussa.”

Uskonnon ja järjen syiden ja mielitekojen ja halujen syiden välillä vallitsee jatkuva taistelu ihmisen sielusta. Useimmilla uskovilla halut voittavat satunnaisesti, mutta uskonto ja järki ovat useammin voitolla. Onnellisimmat sielut eivät koskaan maista Helvetin tulta vaan pääsevät suoraan Paratiisiin, toiset maistavat tulta, mutta Allah on armahtanut heidät ja he pääsevät lopulta Paratiisiin. Surkeimmille ainoa asia Paratiisista mitä he näkevät tapahtuu silloin, kun enkelit näyttävät hänelle haudassa kuoleman jälkeen hänen paikkansa Paratiisissa joka olisi ollut hänen, jos hän olisi uskonut elämänsä aikana.


Kärsivällisyyden alueet

Uskova tarvitsee kärsivällisyyttä seuraavilla elämän alueilla: Allahin palvonnassa ja hänen määräystensä noudattamisessa, syntien välttämisessä ja Allahin päätösten ja ennaltamäärätyn hyväksymisessä (qada’ wa qadr). Tämä oli Luqmaanin ohje pojalleen: ”Oi poikani, suorita rukouksesi, kehoita hyvän tekemiseen ja kiellä pahat teot sekä pysy lujana, mitä tahansa sinulle sattuukin. Tämä on todellista varmuutta.” (Luqmaan 31:17)

Kärsivällisyys Allahin palvonnassa tarkoittaa palvonnan suorittamista vilpittömästi Allahin vuoksi (vrt. Tawheed al Uluhiyya), säännöllisesti ja Profeetan Sunnan mukaisesti. Merkkinä kärsivällisyyden puutteesta Allahin palvonnassa on esimerkiksi se jos henkilö suorittaa rukouksia vain muiden nähden julkisesti. Ihminen on pohjimmiltaan laiska toteuttamaan palvonnan tekoja ja Allahia muistamattomien ihmisten huono seura, syntien tekeminen ja kovasydämisyys vaikeuttavat rukoilua ja aiheuttavat rukouksen suorittamista kiireellä ja ilman keskittymistä. Palvonnan tekoa ei myöskään pitäisi pilata muistuttamalla siitä muita, kuten Allah sanoi: ” Te, jotka uskotte, älkää tehkö tyhjäksi almujanne jälkimoitteilla ja solvauksilla niin kuin se, joka luovuttaa omaisuutensa näyttääkseen ihmisten silmissä hurskaalta, mutta ei usko Jumalaan eikä Viimeiseen päivään.” (al-Baqarah 2:264)

Kärsivällisyyttä välttää vääriä tekoja eli syntejä henkilö voi saavuttaa pelkäämällä siitä seuraavaa rangaistusta tai tuntemalla ujoutta tai häpeää (haya) Allahin edessä. Häpeän tuntemista Allahin edessä voidaan vahvistaa parantamalla Allahin tuntemusta ja tietämystä Hänen nimistään ja ominaisuuksistaan. Häpeän tunteminen Allahin edessä (haya) on selvä hyvyyden merkki, joten henkilö joka välttää syntejä tästä syystä on parempi kuin henkilö joka välttää syntejä rangaistuksen pelon vuoksi. Uskotonkin henkilö voi välttää syntejä maallisen rangaistuksen pelon vuoksi, mutta uskova pelkää Allahin rangaistusta tuonpuoleisessa. Häpeää tunteva uskova ja Allahin rangaistuksen pelon vuoksi syntejä välttävä ovat molemmat saavuttaneet uskovan tason (iman), mutta Allahin itsensä vuoksi häpeää tunteva on saavuttanut korkeamman ihsan-tason.

Syntien välttäminen on uskovalle hyvin tärkeää, koska hänen täytyy suojella uskoaan (iman), jota väärät teot vähentävät tai täysin sammuttavat. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Kun avionrikkoja harjoittaa haureutta hän ei ole uskova ja kun hän juo alkoholia hän ei ole uskova ja kun varas varastaa hän ei ole uskova.” Yksi vaikeimmista kärsivällisyyden alueista on välttää puheen syntejä, kuten valehtelua, itsensä kehumista suoraan tai epäsuorasti, solvaamista ja mustamaalausta. Profeetta (SAAS) sanoi Mu’adhille: ”Hillitse kielesi.” Mu’adh kysyi: ”Olemmeko vastuussa sanoistamme?” Profeetta vastasi: ”Onko muuta kuin kielen väärät teot, jotka aiheuttavat ihmisten heittämistä Tuleen kasvoilleen?”.

Kärsivällisyys Allahin päätösten ja ennaltamääräämisen edessä, kun vastoinkäymiset kohtaavat, on yksi uskon pilareista tunnetun hadithin mukaan. Vastoinkäymisiä kohdatessa uskovan kannattaa ajatella tulevia palkintoja tässä elämässä tai tuonpuoleisessa. Henkilö ei voi tietää miten Allah palkitsee uskovan kun hän ottaa vastaan ennaltamäärätyn vastoinkäymisen, palkinto voi tulla myöhemmin maanpäällisessä elämässä tai vasta tuonpuoleisessa (akhira). Ymmärrys, järki ja kokemus auttavat uskovaa tällä kärsivällisyyden alueella.

Kärsivällisyys on puolet uskosta

Uskon pilareita on kuusi: usko Allahiin, hänen lähettiläisiinsä, hänen kirjoihinsa, enkeleihin, Tuomiopäivään ja ennaltamääräämiseen hyvässä ja pahassa. Ibn Qayyim mukaan usko voidaan jakaa myös kärsivällisyyteen ja kiitollisuuteen. Allah on maininnut kärsivällisyyden ja kiitollisuuden rinnakkain Koraanissa ”… Totisesti, tässä on merkit jokaiselle, jolla on runsaasti kestävyyttä ja kiitollisuutta.” (Ibrahim 14:5, Luqmaan 31:31, Saba’ 34:19, ash-Shura 42:33) Usko kattaa sanat, teot ja aikomukset, jotka kaikki liittyvät joko tekemiseen tai pidättyvyyteen. Tekeminen tarkoittaa tekojen tekemistä Allahin määräysten mukaan ja jotka pitäisi tehdä kiitollisuudella Allahia kohtaan. Pidättäytyminen vääristä teoista puolestaan vaatii kärsivällisyyttä. Koko uskonto muodostuu näistä kahdesta asiasta: Allahin määräämien tekojen tekemisestä ja Allahin kieltämien tekojen välttämisestä ja nämä tulisi tehdä kiitollisuudella ja kärsivällisyydellä.
 

Kiitollisuus

Kiitollisuus Allahia kohtaan liittyy kärsivällisyyteen ja Allahin päätösten ja ennaltamääräämisen hyväksymiseen. Koraanissa Suleiman lausui: »Tämä tapahtuu Herran armosta; Hän koettelee minua, osaanko olla kiitollinen vai olenko kiittämätön. Ken kiittää, hän tekee sen omaksi parhaakseen, ja jos joku on kiittämätön, niin Herrani on joka tapauksessa suopea, armollinen.» (an-Naml 27:40) Allah palkitsee paremmin kiitollisuudesta eikä aseta muita ehtoja siitä palkitsemiseen. Esimerkiksi köyhyyden poistaminen, rukouksiin vastaaminen, elannon antaminen (rizq) ja anteeksianto tapahtuvat vain jos Allah niin tahtoo
-”… Ja, jos sentähden pelkäätte köyhtyvänne, on Jumala runsaudessaan ajoissa huolehtiva teistä, jos Hän tahtoo.” (at-Taubah 9:28)
-” Ei, Häntä yksin olette te avuksenne huutavat, ja Hän on, jos tahtoo, torjuva sen, mitä te torjumaan pyydätte.” (al-Anaam 6:41)
-”… Hän antaa ravintoa kenelle tahtoo.” (ash-Shura 41:19)
-”… Hän armahtaa ja rankaisee ketä tahtoo.” (al-Fath 48:14)

Kiitollisuudesta palkitseminen puolestaan ei ole ehdollista: ” Ja Herranne julisti teille: »Totisesti, jos olette kiitollisia, niin annan teille lisää, mutta jos olette uskottomia, niin Minun tuomioni on oleva mitä ankarin.” (Ibrahim 14:7) ja ”Muhammed on vain lähettiläs; edesmenneet profeetat ovat ennen häntä olleet (Jumalan) lähettiläitä; jos hän kuolee tai kaatuu, peräydyttekö te silloin? Jos joku peräytyy, ei hän voi vahingoittaa Jumalaa vähääkään, mutta kiitolliset Jumala on palkitseva. Ei yksikään sielu kuole muuten kuin Jumalan sallimuksesta, Kohtalon kirjassa määrätyllä hetkellä. Sille, joka toivoo itselleen palkkaa tässä elämässä, annamme sen mukaan, ja sille, joka toivoo palkkaa tulevassa elämässä, annamme hänen toivomuksensa mukaan, ja Me olemme palkitseva kiitolliset. (Al Imraan 3:144-145)

Iblis on vannonut häiritsevänsä ihmistä kunnes vain harvat ovat kiitollisia Allahille: ” Ja silloin käyn heidän kimppuunsa sekä edestä että takaa, sekä oikealta että vasemmalta, ja useimmat heistä eivät tule olemaan Sinulle kiitollisia.” (al-Araaf 7:17)

Allahin todellinen palvonta edellyttää kiitollisuutta: ”Te jotka uskotte, syökää sitä hyvää, jota Me teille suonut olemme, ja kantakaa Jumalalle kiitoksenne, jos hän on teille se, ketä todella palvelette.” (al-Baqarah 2:172)

Allah on myös maininnut että kiitollisuus on luomisen tarkoitus: ” Ja Jumala saattaa teidät ulos äitienne kohduista tietämättöminä, ja Hän on antanut teille korvat ja silmät ja sydämen, jotta voisitte Häntä kiittää. (an-Nahl 16:78)

Myöskin Profeetta (SAAS) lähetettiin, jotta ihmiset olisivat kiitollisia Allahille: "Me olemme lähettäneet profeetan teidän omasta keskuudestanne luoksenne, jotta hän julistaisi teille tunnusmerkkimme ja tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille Pyhää kirjaa sekä viisautta ja opettaisi teille, mitä ette ennen tietäneet. Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava teitä. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta älkääkä kieltäkö minua. Te jotka uskotte, etsikää apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Jumala on totisesti kärsivällisten kanssa. (al-Baqarah 2:151-153)

Kiitollisuus perimätiedossa

Profeetta (SAAS) sanoi Mu’adh:lle: ”Rakastan sinua Allahin vuoksi, joten muista sanoa joka rukouksen jälkeen ’Oi Allah, auta minua muistamaan Sinua, kiittämään Sinua ja palvomaan Sinua hyvin” (Ahmad, Tirmidhi)

Profeetta (SAAS) sanoi: ”Allah on tyytyväinen palvelijaansa kun hän jotain syödessään kiittää Allahia ja jotain juodessaan kiittää Allahia.” (Muslim)

Ibn Abbas (RA) kertoi, että Profeetta (SAAS) sanoi: ”Neljä ominaisuutta, kenelle ne on annettu on saanut parasta tässä elämässä ja tuonpuoleisessa. Ne ovat: kiitollinen sydän (joka kiittää Allahia), muistava kieli (joka usein mainitsee Allahin), kestävä vartalo (joka kestää Allahin antamat koettelemukset) ja uskollinen vaimo (joka ei petä eikä hävitä miehensä omaisuutta).”

Al-Qasim ibn Muhammad kertoi kuullensa Aishalta (RA), että Profeetta (SAAS) sanoi: ”Jokainen siunaus joka kohtaa uskovaa ja hän huomaa sen olevan Allahilta, niin hän saa palkinnon kiitollisuudesta. Aina kun uskova katuu syntiään Allah antaa sen anteeksi jo ennen kuin hän pyytää Hänen anteeksiantoaan. Jokainen uskova joka ostaa vaatteen omalla rahallaan ja pukee sen päälle Allahia kiittäen saa syntinsä anteeksi ennen kuin vaate laskeutuu hänen polviensa tasolle.”


Ibn Shu’aib kertoi isoisänsä kuullen Profeetan (SAAS) sanoneen: ”Syö, juo ja anna hyväntekeväisyyteen (sadaqah) olematta tuhlaavainen tai pröystäilevä, koska Allah haluaa nähdä siunaustensa vaikutukset palvelijaansa.”

Allahin siunaukset, jotka kattavat kaiken meidän elämässämme, jopa yksi hengenvetokin, ovat suurempia ja arvokkaampia kuin kaikki tekomme ja palvontamme tässä elämässä. Meidän tulisi olla jatkuvasti muistavia ja kiittäviä Allahin siunauksia kohtaan. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Kukaan ei ansaitse pelastusta teoillaan.” Ihmiset kysyivät, ”Etkö edes sinä, oi Allahin lähettiläs?” Hän vastasi: ”En edes minä, ellei Allah anna minulle armoaan ja siunauksiaan.”

Lopuksi vielä kaunis katkelma Luqmaanin suurasta, joka kertoo kiitollisuudesta ja kärsivällisyydestä sekä luottamuksesta Allahiin, kaikkeuden Jumalaan.

12. Totisesti, Me annoimme Luqmaanille viisautta ja sanoimme: »Kiitä Jumalaa. Ken osoittaa kiitollisuuttaan, hän tekee sen oman sielunsa hyväksi. Ja jos joku on kiittämätön, niin totisesti, Jumala on riippumaton, ylistetty.»
13. Muista, miten Luqmaan antoi pojalleen kehotuksen sanoen: »Poikani, älä aseta ketään Jumalan rinnalle. Totisesti, sellainen on perin väärää.»
14. Olemme myös määrännyt ihmisen pitämään huolta vanhemmistaan; hänen äitinsä on kantanut häntä äärimmäiseen uupumukseen saakka, ja hänen vieroittamisensa on kestänyt toista vuotta. Kiitä Minua ja molempia vanhempiasi. Minun luokseni on kaikkien palattava.
15. Mutta jos he pakottavat sinua asettamaan Minun rinnalleni sellaista, mistä sinulla ei ole mitään tietoa, älä heitä silloin tottele; elä kuitenkin heidän kanssaan soveliaasti tässä maailmassa. Seuraa sellaisen tietä, joka kääntyy Minun puoleeni. Minun luokseni teidän on palattava, ja silloin Minä osoitan teille teidän tekonne.»
16. Ja Luqmaan lausui edelleen: »Oi poikani! Totisesti, jos sinapinsiemenen painoinen jyvänen on kätketty kiven sisään tai taivaisiin taikka maan päälle, niin Jumala on sen löytävä. Totisesti, Jumala on terävänäköinen, ymmärtävä.
17. Oi poikani, suorita rukouksesi, kehota hyvän tekemiseen ja kiellä pahat teot sekä pysy lujana, mitä tahansa sinulle sattuukin. Näin on todella vakavasti määrätty.
18. Älä ole ylpeä ihmisiä kohtaan, äläkä vaella maassa pöyhkeänä. Totisesti, Jumala ei rakasta omahyväistä kerskuria.
19. Hillitse itsesi ja puhu sävyisästi. Totisesti, rumin ääni on aasin hirnunta.
20. Ettekö huomaa, että Jumala on alistanut valtaanne kaikki, mikä on taivaassa ja mikä on maassa, ja siunannut teidät yltäkylläisesti sekä ruumiin että sielun tarpeilla. Mutta ihmisten joukossa on sellaisiakin, jotka kiistelevät Jumalasta, vaikka heillä ei ole tietoa eikä johdatusta eikä mitään valaisevaa kirjaa.
21. Ja kun heille sanotaan: »Seuratkaa sitä, minkä Jumala on maan päälle lähettänyt, he vastaavat: »Me seuraamme sitä, jota havaitsimme esi-isiemmekin seuraavan.» Mutta entäpä jos saatana siten kutsuu heitä kohti liekehtivän tulen tuomiota?
22. Ken alistaa koko olemuksensa Jumalalle ja tekee hyvää, hän on tarttunut luotettavimpaan kädensijaan, Jumalassa on kaikkien toimien päätös. (Luqmaan 31:12-22)
 

• 
   

           

Palaa sivulle Aineistot

Kirjat

• Oikea usko -kirja nyt myynnissä. Tilaa tästä!