[26.192] Totisesti, tämä Koraani on ylhäältä, maailmojen Herralta tullut ilmestys.
[26.193] Sen mukana on tullut uskon ja totuuden henki
[26.194] sydämeesi, jotta olisit yksi niistä, jotka varoittavat
[26.195] selvällä arabiankielellä.
[26.196] Totisesti, tästä on jo muinaisissa kirjoituksissa.
[26.197] Eikö siinä ole heille merkki, jotta Israelin kirjanoppineet sen ymmärtäisivät?
[26.198] Ja jos olisimme ilmaissut sen jollekulle muukalaiselle
[26.199] ja tämä olisi julistanut sen heille, he eivät olisi sittenkään uskoneet.
[26.200] Tällä tavoin Me muokkaamme syntisten sydämiä,
[26.201] vaikka he eivät usko ennen kuin näkevät tuskallisen rangaistuksen.
[26.202] Se on yllättävä heidät kaikki, kun he eivät aavistakaan.
[26.203] Silloin he sanovat: »Myönnetäänkö meille ollenkaan armonaikaa?»
[26.204] Koettavatko he siis jouduttaa Meidän tuomiotamme?
[26.205] Uskotko, että vaikkapa annamme heidän nauttia jonkun vuoden,
[26.206] ja heille sen jälkeen tulee se, millä heitä on uhattu,
[26.207] heitä vähääkään hyödyttää se, mistä ovat nauttineet?
[26.208] Emme ole hävittänyt ainoatakaan kaupunkia lähettämättä sille varoittajia
[26.209] muistuttamaan. Katso, Me emme ole väärämielinen.
[26.210] Eivät pahat henget ole tuoneet sitä (Koraania) maan päälle.
[26.211] Se ei heitä hyödytä, eivätkä he pysty siihen.
[26.212] Totisesti, he eivät saata edes kuunnella sitä.
[26.213] Siksi älä rukoile muita jumalia Jumalan ohella, muuten kuulut niihin, joita kohtaa tuomio.
[26.214] Varoita myös läheisiä sukulaisiasi.
[26.215] Ja sulje hyvyyteesi ne uskovaiset, jotka sinua seuraavat.
[26.216] Jos he eivät sinua tottele, sano silloin: »Totisesti, en vastaa teidän teoistanne.»
[26.217] Luota kaikkivaltiaaseen, kaikkein armollisimpaan.
[26.218] Häneen, joka näkee sinut, kun nouset rukoilemaan,
[26.219] ja joka havaitsee askeleesi niiden keskuudessa, jotka kumartavat.
[26.220] Totisesti, Hän on Kaikkikuuleva, Kaikkitietävä.
[26.221] Kerronko teille, kenen päälle pahat henget laskeutuvat?
[26.222] Ne laskeutuvat jokaisen valheellisen ja syntisen päälle
[26.223] ja kuiskuttelevat heidän korviinsa, mutta useimmat heistä ovat valehtelijoita,
[26.224] ja eksyneet seuraavat sellaisia, kuten he seuraavat runoilijoitakin.
[26.225] Etkö näe heidän harhailevan joka laaksossa, poissa järjiltään.
[26.226] Ja että he puhuvat sellaista, mitä eivät tee.
[26.227] Lukuunottamatta niitä heistä, jotka uskovat ja tekevät hyvää ja ahkerasti rukoilevat Jumalaa ja jotka puolustautuvat, kun heitä on sorrettu. Mutta ne, jotka tekevät vääryyttä, saavat pian tietää, millaiseen määränpäähän heidän on saavuttava.

Kun Profeetta Muhammad oli aloittanut julkisen kampanjoinnin epäjumalien palvontaa vastaan pelkäsivät mekkalaisten johtajat uusien opetusten leviämisen vaarantavan heidän toimeentulonsa, uskontonsa ja kulttuurinsa, sillä silloin Mekka oli kaupankäynnin keskus ja Kaaba, Abrahamin yksin Allahin palvontaa varten perustama pyhättö, oli alennettu epäjumalien palvonnan keskukseksi koko Arabian alueella. Mekan Quraish-heimon johtajat aloittivat väkivaltaisen vastakampanjan Muhammadia ja hänen seuraajiaan kohtaan. He vainosivat Muhammadin köyhimpiä ja heikoimpia seuralaisia, kiduttivat ja tappoivat heitä ja itse Muhammadia he pilkkasivat ja häpäisivät fyysisinkin teoin. Verikoston pelko Muhammadin suvun klaanin puolelta oli ainoa mikä esti heitä tappamasta Muhammadia itseään. Profeetta Muhammad jatkoi vastustuksesta huolimatta saarnaamistaan vainoajilleen varoittaen ja vedoten sekä kannusti seuraajiaan kärsivällisyyteen vainojen edessä. Allahin Muhammadille antamat ilmestykset tänä aikana keskittyivät juuri argumentointiin epäjumalien palvojia ja heidän väitteitään vastaan ja kärsivällisyyteen uskoville.

[15.6] Ja he sanovat: »Voi sinua, jolle kehotus on ylhäältä lähetetty, sinä olet selvästi hullu. [15.7] Miksi et tuo luoksemme enkeleitä, jos kerran puhut täyttä totta?» [15.8] Emme Me lähetä maan päälle enkeleitä muuten kuin totuutta pystyttämään, mutta kun tämä tapahtuu, he eivät saa enää armoa. [15.9] Totisesti, Me itse lähetämme maan päälle kehotuksen, ja Me myös seisomme sen tukena. [15.10] Ja totisesti, jo ennen sinua Me lähetimme sananjulistajia muinaisten heimojen luokse. [15.11] Mutta ainoatakaan lähettilästä ei saapunut heidän luoksensa, jota he eivät olisi pilkanneet. [15.12] Näin me annamme tämän (pilkkaamisen) juurtua syntisten sydämiin.

[38.4] Nyt he taas kummeksuvat, että varoittaja on heille tullut heidän omasta keskuudestaan, ja epäuskoiset sanovat: »Tämä on valehtelija, taikuri. [38.5] Eikö hän pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin.»

[16.52] Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, ja Häntä on alati toteltava. Palveletteko jotakuta toista kuin Jumalaa?
[16.53] Kaikki siunaus, minkä saatte, tulee Jumalalta, ja kun teitä kohtaa isku, niin juuri Häntä te avuksenne huudatte.
[16.54] Kun Hän sitten poistaa vaivanne, niin katso, osa teistä asettaa kuitenkin epäjumalia Herransa rinnalle.

[25.4] Ja uskottomat sanovat: »Tämä on silkkaa valhetta, jonka hän itse on sepittänyt, ja toiset ovat häntä siinä auttaneet.» Niin ryhtyvät he vääryyteen ja valheeseen. [25.7] He sanovat myös: »Millainen tämä lähettiläs onkaan! Hänhän nauttii ravintoa ja kävelee toreilla. Miksi ei hänen luoksensa ole lähetetty enkeliä, joka yhdessä hänen kanssaan voisi olla varoittajana?

[25.20] Emme sinun edelläsikään lähettänyt yhtään sananjulistajaa, joka ei olisi nauttinut ravintoa tai kulkenut toreilla. Me olemme myös tehnyt jotkut teistä koetukseksi toisille, nähdäksemme, pysyttekö lujina. Herrasi on alati näkevä. [25.21] Ne, jotka eivät odota kohtaavansa Meitä, kyselevät: »Miksi ei enkeleitä ole lähetetty luoksemme maan päälle tai miksi emme näe Herraamme?» He ovat todellakin tulleet kovin itsetietoisiksi ja paisuvat ylimielisyydessään.
[25.22] Tulee päivä, jolloin he saavat nähdä enkeleitä, mutta sinä päivänä syntisiä eivät odota ilosanomat

[25.30] Lähettiläs on sanova: »Oi Herra! Totisesti, kansani piti tätä Koraania joutavana.» [25.31] Tällä tavoin Me olemme antanut jokaiselle profeetalle vihamiehiä syntisten joukossa. Mutta Herrasi on riittävä opas ja riittävä auttaja. [25.32] Uskottomat sanovat myös: »Miksi koko Koraania ei ilmoitettu hänelle yhdellä kertaa?» Siksi, että saatoimme sen avulla vahvistaa sydäntäsi, Me esitimme sen jaksoittain. [25.33] He eivät voi esittää sinulle ainoatakaan väitettä, josta emme sanoisi sinulle totuutta ja antaisi parasta selitystä.

Allah kehottaa muslimeja kärsivällisyyteen:

[42.36] Kaikki, mitä teille siis on annettu, on vain tämän maallisen elämän aarteita; mutta se, mikä odottaa Jumalan tykönä, on parempaa ja kestävämpää niille, jotka uskovat ja turvaavat Herraansa, [42.37] niille, jotka karttavat pahoja syntejä ja riettautta ja vihastuessaan antavat anteeksi, [42.38] jotka täyttävät Herransa tahdon, rukoillen lakkaamatta, joilla on tapana neuvotella keskenään ja jotka jakelevat siitä, mitä Me olemme heille antanut. [42.39] Ja niille, jotka puolustautuvat, kun jokin suuri vääryys kohtaa heitä. [42.40] Pahan palkka olkoon samankaltainen rangaistus, mutta jos joku antaa anteeksi ja tekee parannuksen, hän on saava palkkansa Jumalalta; totisesti, Hän ei rakasta jumalattomia. [42.41] Ja jos joku puolustaa itseään, kun häntä sorretaan, niin ei ole mitään syytä soimata häntä siitä. [42.42] Tuomittakoon vain niitä, jotka sortavat ihmisiä ja väärämielisyydessään kapinoitsevat maan päällä; näillä on oleva tuskallinen rangaistus. [42.43] Jos joku on kärsivällinen ja anteeksiantavainen, niin on hän totisesti menetellyt oikein.

Jokainen uusi muslimi joutui kidutuksen tai painostuksen kohteeksi, kun hänen kääntymisensä tuli julki. Kun muslimien vainot kävivät sietämättömiksi, Allah antoi muslimeille vihjeen muuttaa pois Mekasta. Ryhmä muslimeja muuttikin silloin Abyssiniaan oikeamielisen kuninkaan Ashamah'n valtakuntaan. Kristitty Ashamah kääntyi myöhemmin muslimiksi ennen kuolemaansa.

[39.10] Sano: »Palvelijani, te, jotka uskossa vaellatte, täyttäkää tarkoin velvollisuutenne Herraanne kohtaan: Hän on hyvä niille, jotka tässä maailmassa hyvää harrastavat, ja Jumalan maan ääret ovat laajat; vain kärsivälliset palkitaan täyden ansionsa mukaan, mittailematta.

Epäjumalien palvojat jatkoivat ponnistelujaan Muhammadin ja hänen seuraajiensa nujertamiseksi. He koettivat myös taivuttaa Profeettaa sovintoon, tarjoutuen hyväksymään hänen uskontonsa, jos hän muovailisi sitä siten, että siinä olisi tilaa heidän epäjumalilleen Allahin ja ihmisten välisinä välittäjinä sekä tarjoutuivat tekemään Profeetta Muhammadista kuninkaan ja antamaan hänelle kaikki rikkaudet, jos hän vain lopettaisi saarnaamisensa. Heidän yrityksensä valuivat tyhjiin ja he lopulta määräsivätkin koko Muhammadin heimon -uskovaiset ja epäjumalien palvojat, jotka suojelivat heitä- taloussaartoon.

Taloussaarto ja boikotti kestivät kolme vuotta, jonka aikana kukaan ei saanut käydä kauppaa eikä olla muussakaan tekemisissä heidän kanssaan. Tämä oli kova koetus ja kärsimys muslimeille, jotka riutuivat nälkäkuoleman partaalla. Viimein saarto purettiin, mutta muslimien koettelemukset olivat niin suuria, että myös Profeetta Muhammadin rakas vaimo Khadija kuoli pian tämän jälkeen, kuten myös Muhammadille heimon suojelun taannut setä, Abu Talib. Khadija eli Muhammadin kumppanina 25 vuotta, joista viimeiset 10 vuotta Muhammadin profeettuuden aikana. Hän oli Muhammadin tuki ja lohduttaja ja ensimmäinen Profeetan seuraaja ja Muhammad suri suuresti hänen poismenoaan. Abu Talib puolestaan ei koskaan jättänyt isiensä uskontoa Profeetan vetoomuksista huolimatta, mutta hän silti tarjosi suojelunsa veljenpojalleen muita Quraish-heimoja vastaan. Sedän kuolema vei viimeisen suojelijan Profeetalta ja nyt epäjumalien palvojat saattoivat vapaasti suunnitella myös Profeetan itsensä murhaamista.

Muutto Mekasta (Hijrah)

Boikotin poistuttua profeettuuden kymmenentenä vuotena Profeetta Muhammad alkoi etsiä lopullista ulospääsyä muslimeille Mekan ahdingosta. Hän käveli 60 km:n päässä sijatsevaan Taif'n kaupunkiin viemään viestiään uudesta uskonnosta toivoen Taif'n ylimystön ottavan uskonnon vastaan. Taif'n johtajat tyrmäsivät hänet yksi toisensa jälkeen ja Muhammad ja hänen mukana ollut seuralaisensa Zaid bin Harithah ajettiin lopulta kaupungista ulos kivisateen saattamana. Profeetta Muhammad kertoi myöhemmin tämän päivän olleen elämänsä vaikein. Hän kääntyi Allahin puoleen rukoillen ja silloin arkkienkeli Gabriel ilmestyi hänelle tarjoten kostoa Jumalallista kostoa Mekan vääräuskoisille. Muhammad kuitenkin vastasi: "Ei, toivon että Allah antaa heille lapsia jotka palvovat Allahia yksin."

Tämän jälkeen 500 km pohjoiseen sijaitsevasta Yathribin kaupungista tuli salainen lähetystö joka kutsui Profeetan ja hänen seuralaisensa heidän kaupunkiinsa (jota myöhemmin alettiin kutsua Medinaksi), jossa he saisivat elää rauhassa vainolta, jossa tarvittiin Muhammadin taitoja sovittelijana kilpailevien heimojen kesken ja jossa asui jo pieni vähemmistö muslimeita, jotka olivat jo kääntyneet islamiin. Yathribissa asui myös useita juutalaisheimoja, jotka olivat puhuneet profeetan ilmestymisestä, jonka avulla he, juutalaiset voittaisivat uskottomat. Yathribilaiset tunnistivat vierailuillaan Mekassa Muhammadin olevan tuo juutalaisten lupaama profeetta.

Lähes 14 vuotta Muhammadin profeettuuden alkamisesta vainotut muslimit aloittivat muuton Mekasta Medinaan, kun Profeetta oli tehnyt sopimusvalan medinalaisten uusien muslimien kanssa. Mekan muslimit joutuivat jättämään koko omaisuutensa taakseen vain pystyäkseen aloittamaan uuden elämän vapaana muslimina Profeetta Muhammadin johtamana ja luottaen Jumalan, Allahin sanaan, Koraaniin. Mekkalaiset pyrkivät estämään tämän joukkopaon pitäen muslimien vapautumista heidän alaisuudestaan vakavana uhkana heidän omalle tulevaisuudelleen. Profeetta itse sai luvan muuttaa vasta kun suurin osa muslimeista oli jo muuttanut. Samalla aikaa Quraish-heimon johtajat olivat suunnitelleet Muhammadin murhauttamisen, mutta Allah paljasti tämän suunnitelman Muhammadille ja käski tätä muuttamaan samana yönä. Ystävänsä Abu Bakrin kanssa he piileskelivät ja matkustivat mekkalaisia vainoajia vältellen saavuttaen Medinan ja sen odottavan ja riemuitsevan muslimiväen, mekkalaiset muuttajat ja medinalaiset auttajat viimein vuonna 622 jKr. Muhammad oli tällöin 53 vuoden ikäinen, tämä vuosi on muslimien ajanlaskun ensimmäinen vuosi.

islaminaika.com

Lähteet:

Ar-Raheequl-Makhtum, Safiur-Rahman Al-Mubarakpuri; Kuka on Muhammad? -lehtinen; Islamopas.com; Koraani (toim. Z.I. Ahsen Böre)

 

 

Islamin uskontunnustus kuuluu "Ei ole muuta palvomisen arvoista kuin Jumala ja Muhammad on hänen lähettiläänsä". Islamin muut pilarit ovat 5 päivittäistä rukousta, almut, paasto Ramadan-kuukauden aikana ja pyhiinvaellus Mekkaan.
 

         

Palaa sivulle Aineistot

Kirjat